Nyt minua turhauttaa sen verran, että murteela lähtee tekstiä tulehmaan.
Mie en ole koskaan oikein feministeistä perustanu, mutta nyt mie jotenki ymmärän että mistä niilä on se homma lähteny, siis niinko miksi se nykyäänki on jollain tavalla voimissaan.
Mie olen kuulunu kylän kylätoimikuntaan ties kuinka kauon, joka siis esimerkiksi järjestää kaikenlaisia tapahtumia ja toimintaa omassa kylässä ja pyrkii muulaki tavala sitte pitämään sitä kylää elävänä ja ajaa kylän asioitaki tarvittaessa. Meilä oli kokous eräästä tapahtumasta joka järjestetään yhessä erä porukan kans niin sielä kokouksessa oli sitte niitä eräporukkaan kuuluvia miehiäki (suurimmaksi osaksi vähintään lähemmäs 60 ikäsiä). Mulla meni hermo sielä. Mie yritin sanoa johonki asiaan jotaki mielipiettä ja esittää jotaki aivan järkeviäki asioita niin eipä minua kuunneltu, naureskeltiin vain ja ohitettiin se asia ko sanoin jotaki tärkeää. Eihän ne muut vaimon puolet (ikähaarukalla 50 eteenpäin, suurimmaksi osaksi lähemmäs 70 ja yli) juuri mihinkään mitään sanoneet. Minua alko ottamaan päähän ko tuli olo mie en sano mitään järkevää tai kuuntelemisen arvosta asiaa sen vuoksi ko olen nainen ja vieläpä nuori. Aivanko mie saisin olla jotaki mieltä vain munkin leipomisesta ja makkaran myynnistä.
Minut on kotona kasvatettu siihen, että mie olen yhtä hyvä missä tahansa ko kuka tahansa miehen puoliki. Mie en ole yhtään sen vähempi ko kukhaan muukhaan ja että mie saan sanoa mielipiteeni ja sillä on jotaki merkitystäki. Se on täysin kasvatuksessa ollu. Äitiä oli kerran pyyetty johonkin ammattiliiton toimikuntaan tms. Sanottu äitile että ko sie olet niin pätevä nainen niin ala tämmöseen niin äiti oli suuttunu ja sanonu että jos minussa ei muuta pätevää ole ko se että mie olen nainen niin kiitos ei.
Niin se on minukki kasvatettu että mie olen IHMINEN, en vain nainen. On se isiki ollu omalta osaltaan matkassa siinä kasvatuksessa. Mie olen käyny kalassa ties kuinka monta vuotta isin kans ja ylheensä sielä tulila ei ole ollu ko muita miehiä, mutta vähitellen niitten miesten matkassa on alkanu olemaan niitten omia vaimoja. Tuntuu että aivanko ne olisit huomanneet että kyllä ne naisen puoletki pystyy sielä verkola käyhmään ja vieläpä ko isi on minut laittanu ajamaan moottoria. Ja olen mie isin kans naulanu saunaan huopakaton ja tehny muutaki semmosta rakennushommaa. Esimerkiksi rakennettiin vasta lato ja nyt on minun tehtävä ruuvata siihen lattia kiini. Kävinki ruuvaamassa jonku verran ko olin sen verran turhautunu että piti purkaa sitä.
Mie tiän sen että vanhemmat naiset on yleensä tottuhneet siihen että ne ei puutu miesten keskusteluun tai hommiin ko ne on miesten asioita, mutta ko minut on kasvatettu erila laila, että ei ole olemassa miesten asioita ja naisten asioita, on vain asioita. Ja miehän en periksi anna. Mulla on voimaa siinä missä joilaki miehiläki. Mie pystyn kyllä kantamaan tavaroita, mutta sielä kantakoot vanhat vaivaset äijät ko ei kerta nainen kelpaa kantahmaan.
En mie sano ettenkö mie saata leipoa ja laittaa ruokaa, mutta mie vain sanon sen että mie en saata tehä sitä jos minut laitetaan siihen hommaan vain sen takia ko mie olen nainen eikä mulla ole voimaa tai käsitystä tehä mithään minkä jokku määrittäis miesten hommaksi. Minut pittää ymmärtää ihmisenä, ei naisena. Niin minut on kasvatettu ja periksi en anna, sanokaa mitä halvatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti